Värikästä historiaa, nimekkäitä vieraita

Petsamonkatu 14 sijaitsee eräänlaisessa historian leikkauskohdassa. Se on vain runsaan kivenheiton päässä Tammelan koulusta, jossa Tampereen punakaartilaiset huhtikuussa 1918 puolustautuivat valkoisia vastaan. Talon toisella puolella näköyhteyden päässä, Kalevan kirkon maisemissa ja Kalevankankaalla, valkoiset puolestaan tekivät ankaria hyökkäyksiä Tampereen valloittamiseksi. Vuonna 1956 nämä tapahtumat olivat vielä kipeitä kohtia kansakunnan muistissa, kuten muutamaa vuotta myöhemmin ilmestyneen Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaanin vastaanotto osoittaa. Vuonna 2017 ne ovat siirtyneet historiaan, jota voi tarkastella jo melko tyynesti. 

Talon rakennushistoria on osa Tampereen ja Suomen nopeaa kaupungistumista. Juuri tornitalojen valmistumisen vuosikymmen oli ratkaiseva vaihe Suomen muuttumisessa agraarivaltiosta teolliseksi ja kaupunkivetoiseksi yhteiskunnaksi. Ennen valmistumistaan Petsamonkatu 14 oli todistamassa myös Suomen sodanjälkeisen yhteiskuntahistorian dramaattisimpia vaiheita, kun talven 1956 yleislakko pysäytti työt niin talon rakennustyömaalla kuin muuallakin maassa. 

Talo on nähnyt ja talon on nähnyt vuosien mittaan useita nimekkäitä julkisuuden henkilöitä. 1960-luvulla presidentti Urho Kekkonen vieraili Tampereella tutustumassa jäähallin rakennustöiden edistymiseen. Hänen seurassaan olivat paitsi kotimaisen jääkiekkoliiton puheenjohtaja Harry Lindblad myös kansainvälisen liiton presidentti John Ahearne sekä kauppaneuvos Kalle Kaihari. Yhtäkkiä rouva Lindbladin puhelin soi: arvovieraat pistäytyisivät muutaman minuutin päästä kahville. Ei auttanut rouvan muu kuin kipaista alakertaan Tornin Herkkuun ostamaan pullaa, ja niin Kekkonen seurueineen sai kahvinsa talon kahdeksannessa kerroksessa.

Myöhemmin 1980-luvulla Väinö Linna poikkesi talossa useaan kertaan vieraisilla, samoin kävi kerran Viron myöhempi presidentti Lennart Meri. Viimeksi mainittu oli tuossa vaiheessa kirjailija ja elokuvamies, jonka Tampereella tunsivat vain muutamat harvat kirjailijat. 

Talon saunatuvan seinällä riippuu yhä Aarne Palomäen aikanaan lahjoittama öljyvärityö, joka esittää kaupunkimiljöötä ja järven tai meren rantaa. Ainakin jo 1980-luvulla se oli turmeltu heittämällä sen kankaaseen joko tikkaa tai muita esineitä. Sittemmin talon alakerrassa työskennellyt kuvataiteilija Matti Karkia kunnosti taulun. Tyylillisesti taulu voisi olla 1930-luvulta tai joiltakin sodanjälkeisiltä vuosilta. Taulu ei ole aivan tusinataidetta, mutta sen tekijää on vaikea tunnistaa. Mitä se esittää? Kyseessä on suurehko kaupunki, Helsinki, Viipuri tai ehkä Tampere, teollisuuden piippuja näkyy taka-alalla. Ehkä ongelmaa ei tarvitsekaan ratkaista – värikkääseen historiaan jää aina aukkoja, jotka juuri tekevät sen mielenkiintoiseksi. 

Artikkeli perustuu Yrjö Varpion julkaisuun Talo vahvassa keski-iässä (2006).

Väinö Linna keskustelee Pirkkalaiskirjailijoiden kokouksessa Pentti Saarikosken kanssa.

Urho Kekkonen pistäytyi kahvilla.

Kirjailija Lennart Meri luennoi 1987 Tampereen yliopistolla Viron kirjallisuudesta.