Talo pidetään kunnossa

Toimintakertomuksista sekä hallitusten ja yhtiökokousten pöytäkirjoista on luettavissa tietoja talon vaiheista ja korjauksista. Niistä näkyy esimerkiksi, että erilaiset maalaustyöt ovat toistuneet tasaisin väliajoin.  

Talon hisseistä pienempi oli alun perin suunniteltu tavarahissiksi, mutta ennen pitkää sitäkin käytettiin pääasiassa henkilökuljetukseen. Vuonna 1962 suurempaan hissiin päätettiin asentaa kahden nopeuden moottori, jolloin pysähtymistarkkuus ja pehmeys lisääntyivät. Molemmat hissit päätettiin samalla muuttaa "yhteiskokoaviksi", jolloin kuljetuskyky kasvaisi. Hissiremontti toteutettiin 1963. Samana vuonna taloon asennettiin televisioantenni ‒ mediamaailma alkoi muuttua.  

Kevättalven 1963 yhtiökokouksessa käsiteltiin rouva Marja Suomisen ehdotusta pyykkituvan työolosuhteiden parantamiseksi. Hän ehdotti, että hankittaisiin suuri täysautomaattinen Keymatic-pyykkikone. Asukkaiden ei tarvitsisi sen jälkeen pestä pyykkejään kotikoneissa ja kuivattaa niitä kylpyhuoneissa ja keittiöissä kosteuden levitessä ympäri asuntoa. Kone auttaisi varsinkin "virassa olevien emäntien vaikeaa pyykkipulmaa". 

Talon arkistossa on alkuvuosien nuhraantuneita vahakantisia "Saunakirjoja", joita isännöitsijä piti. Niihin kirjattiin viikoittaiset ja ylimääräisetkin saunamaksut. Saunakirjoista päätellen osakkeenomistajat ja muutkin asukkaat olivat ahkeria saunojia. Esimerkiksi Suomisilla oli ollut syyskuussa 1961 ensin 5 tunnin ja sitten 3 ja 2 tunnin mittainen saunavaraus, Palomäillä 8 tuntia, Mäkisillä 7 tuntia, Schreckeillä kahdesti 3 tuntia.  

Kun ensimmäisessä kerroksessa olevan kaksion asukkaat vaihtuivat usein, huoneisto päätettiin 1964 vuokrata tohtori Estolalle ja tohtori Pulkkiselle lääkärin vastaanottohuoneeksi. Huoneistoon tehtiin tarvittavat muutostyöt.

Vuosikymmenen puolivälissä taloa korjailtiin paljon muutenkin. Vuoden 1966 toimintakertomuksessa mainitaan, että talossa oli tehty useita korjaustöitä, oli mm. asennettu autotalleihin tuuletuslaitteet.  

Eräs modernin talon erikoisuuksia oli alas jätehuoneeseen päättyvä roskakuilu, jota pitkin kerrosten eteisistä saattoi pudottaa palavaa jätettä poltettavaksi. Kiireiset asukkaat eivät tulleet aina katsoneeksi, mitä kaikkea roskakuiluun putoili. Niinpä syksyllä 1971 isännöitsijä tiedotti talon asukkaille, että jätehuolto ei pelannut kunnolla. Jätekuiluun sai heittää vain paperia ja muuta helposti palavaa hyvin niputettuna. Ruuanjätteet, lasi- ym. purkit oli vietävä jätepönttöihin. Yhtiökokous kantoi huolta viemäreistäkin. Niitä ei saanut tukkia esimerkiksi kahvinporoilla tai terveyssiteillä. "Hyvä järjestys on viihtyisyyden edellytys."  

Pian ilmeni, että jätekuilu ja roskien polttaminen eivät täyttäneet palotarkastusviranomaisten vaatimuksia. Huhtikuussa 1974 taloyhtiö sai myös kaupungin terveysviranomaisilta kirjeen, jossa kiellettiin jätteiden poltto jätteenpolttouunissa. Terveysvirasto palasi asiaan seuraavana kesänä: jätteiden poltto polttouunissa oli heti lopetettava, koska sille ei ollut terveyslautakunnan lupaa. Elokuun 1975 loppuun mennessä talon oli järjestettävä "jätteiden keruu ja poiskuljetus". Roskakuilujen jäädessä pois käytöstä sen kromatut kerrosluukut suljettiin.  

Talon teknisiä laitteita paranneltiin 1970-luvulla. Yhtiökokouksessa päätettiin mahdollistaa kulku hissillä kellariin ja ullakkokerrokseen vain "sähköisen katkaisimen" avulla, jolloin ulkopuoliset eivät päässeet sinne. Seuraavalla vuosikymmenellä päätettiin soittokellon oheen tulevien ovipuhelimien asentamisesta, jolloin sisään tulijat voisi heti tunnistaa. 

Tampereen kaupunki oli rakentanut kaukolämmitysjärjestelmää vuodesta 1964 lähtien, ja kaukolämpöön liittyneiden taloyhtiöiden määrä oli noussut nopeasti 1960-luvun jälkipuoliskolla. Kaukolämpöverkko kattoi koko kantakaupungin ja ulottui 1970-luvun alussa Lentävänniemeen ja Hervantaan. Tammikuussa 1972 myös Petsamonkatu 14:n yhtiökokous päätti liittymisestä kaukolämpöverkkoon. 

Päätös kaukolämpöön siirtymisestä ei kuitenkaan syntynyt vailla keskustelua. Yhtiökokouksessa joulukuussa 1971 talon osakas Reko Vilpas kyseli, onko siirtyminen kaukolämpöön välttämätöntä, ja rouva Lindblad puolestaan tiedusteli huolestuneena, miten kaukolämmitys toimisi mahdollisen sodan sattuessa. 

Siirtymisestä kaukolämpöön oli sellainen yllättävä seuraus, että takkojen veto heikkeni. Alkuvuosina takallisissa asunnoissa oli voitu viettää viihtyisiä takkailtoja, mutta entiseen savupiippuun rajoittuvien takkahormien jäätyä kylmilleen takkojen veto hiipui varsinkin yläkerroksissa. Erityisesti matalapaineen aikana savu kulkeutui viereistä hormia pitkin asuntoon. Asia pyrittiin korjaamaan jatkamalla hormeja peltilevyillä. 

Vuosien varrella yhtiökokouksissa ja hallituksen kokouksissa käsiteltiin kerran jos toisenkin talon yhteisten tilojen rauhaa ja rauhattomuutta. Toimitusjohtaja Veikko Tuomi oli saanut jo talvella 1968 luettavakseen taloyhtiöltä tulleen kirjeen, jonka mukaan "on ilmennyt, että omistamanne koira, ilmeisesti yksin kotiin jätettynä, vinkuu ja valittaa kovaa kohtaloaan ja häiritsee ympäristössä asuvia talon asukkaita. Toivon että asiaan saadaan pikainen muutos".

Artikkeli perustuu Yrjö Varpion julkaisuun Talo vahvassa keski-iässä (2006).

Miljoonatornin parvekkeet huputettuna korjausta varten vuonna 2014

Saunakirjan aukeama 1950-luvun lopulta.

Parvekkeiden uusiminen 2014 oli yksi talon suurimmista remonteista. Putket ja viemärit uusittiin jo vuonna 1998.